jos mulla olisi sydän

En oo ikinä puhunu tunteistani suoraa. En tiiä mikä siinä on niin vaikeeta, mutta en vain osaa kuvailla mun tunnetiloja. Mulla on myös huono itsetunto, joka vaikeuttaa asioita vielä enemmän. En oo tyytyväinen mun ulkonäköön, haluaisin olla erilainen, varmempi. Viimeaikoina kaikesta on tullu vielä vaikeempaa.

- mua on satutettu niin monesti, mun pilvilinnat on rikottu moneen kertaan ja mun onni on revitty multa pois kysymättä lupaa tai varoittamatta etukäteen

- Alan ettii syitä itestäni, enkä niistä jotka mua on satuttanu, vaikka tiedän että vika ei oo mussa

- Mietin samoja asioita viikkokausia, enkä ymmärrä niiden tarkotusta

- Pidän asioita entistä enemmän sisälläni, ja itken yksin, vaikka väitän muille että mulla ei oo mitää hätää

- Pelkään päästää tunteeni irti, koska joka kerta ku teen niin, joudun tukahduttaa ne hyvin nopeesti

- Mun asenne on nykyään hällä väliä, en keksi enää mitää puhuttavaa kenenkää kans, eikä mua kiinnosta muiden kuulumiset

- En luota ihmisiin niinku ennen. En oo varma luotanko kehenkää 100% varmuudella.

Aion muuttua.

on siis kevät

Mua ahdistaa. Enää kolme viikkoa niin joudun pakata kaikki kamat kasaan ja muuttaa takasi porukoille. Avainten palauttaminen vuokranantajalle kuulostaa jotenki niin ahdistavalta ajatukselta, vaikka ei tää mun vuokrakämppä mikää luksusasunto oo. Oonhan mä kotona tähänki asti ollu joka viikonloppu, mutta pysyvästi porukoille muuttaminen kuulostaa suomeksi sanottuna siltä että mun pää hajoaa. Mutta aion ottaa kaiken irti näistä kolmesta viikosta, muuttopäivä tulee ku tulee.
Ajattelin laittaa ne vähäisetki kuvat tästä kämpästä tänne blogin puolelle, ei tämä mikään linna oo mutta kelpaa mulle:

Ikävä tulee, kyllähän tänne sen verran hyviä muistoja jää.